Eerika

Ratsastuksenohjaaja Eerika Aartoaho aloitti ratsastuksen jo kolmivuotiaana – eikä hänellä sen jälkeen ole ollut hevosettomaan elämään enää paluuta.

Ypäjän opiskeluvuosina Eerika pääsi työharjoitteluun Kyra Kyrklundin luo Englantiin ja valmistuttuaan hän lähti Englantiin ratsastuksenopettajaksi ja ratsuttajaksi.

Eerika työskentelee Espoon Tallilla ratsastuksenopettajana ja hänen mielestään parasta hänen työssään ovat ehdottomasti oppilaat, innokkaiden hoitajien opettaminen sekä huiput hevoset.

Parhaimpia hetkiä Eerikan työssä ovat ne, kun ratsastaja ja ratsu löytävät yhteiset sävelen. ”Tämän työn suola on myös se, kun ratsastajat pääsevät haasteidensa ja pelkojensa yli – se onnistumisen hymy on jotain niin maagista”, Eerika toteaa.

Elisa

Kun Espoon Tallin omistaja Elisa Tollet löysi Espoon Tallin, hän toteutti oman lapsuudenhaaveensa ja pisti pystyyn oman ratsastuskoulun perheensä kanssa.

”Nyt työskentelen ratsastuskoululla unelma-ammatissani niin hovimestarina kuin tunteiden tulkkina ja varmistan, että tallilla kaikki toimii ja kaikki tarvittava on aina paikalla”, Elisa kertoo.

Elisan mukaan Espoon Tallin rustiikki miljöö ja isot tarhat luovat loistavat lähtökohdat ratsastuskoulutoiminnalle. ”Täällä hevosilla on mahdollisuus viettää aitoa hevosten elämää kavereiden kanssa”, Elisa toteaa.  

Elisan mielestä parasta Espoon tallilla on onnistunut ilmapiiri sekä huiput asiakkaat ja  työntekijät. ”Kaikki meillä työskentelevät kaksi- ja nelijalkaiset ovat aarteita, joiden ansiosta tänne on kaikkien ratsastajien helppo tulla ja olla”, Elisa kiteyttää.

Hanne

Olen Hanne ja opetan Espoon tallilla tiistaista torstaihin sekä maanantaisin huolehdin hevosten ratsuttamisesta ja lihashuollosta tarpeen mukaan.

Ratsastuksen aloitin itse 11-vuotiaana alkeiskurssilla. Perheelläni oli tuohon aikaan varaa vain yhteen kurssiin ja sen jälkeen sain satunnaisesti käydä irtotunneilla. Pidin kuitenkin eniten hevosen hoitamisesta ja ratsastus ei ollut mielestäni kovin tärkeää. Pyöräilin kesäisin yli 20km matkoja vain päästäkseni hoitamaan hevosia. Oppia kertyi paljon ja sain tallissa auttamista vastaan ratsastaa vuonohevosella itsenäisesti ilman satulaa (tipuin muuten aluksi joka kerta kun hevonen nosti laukan). Kaksi vuotta meni siis talleilla puuhastellessa ja ilman satulaa humputellessa. Humputtelu antoi minulle kuitenkin erittäin hyvän tasapainon ja kun perheelläni oli 13v täytettyäni mahdollisuus tukea harrastustani kunnolla, sain oman hevosen. Ensihevoseni (3v suomenhevonen) ei todellakaan ollut se fiksuin ostos (tarina niin pitkä, että jääkööt pois tästä), mutta onneksi meillä oli hyvä valmentaja apuna, jonka ohjeita noudatimme täydellisesti ja yhteinen taipaleemme oli ruusukkeita täynnä ja osallistuimme kolme kertaa mestaruuksiinkin. Kova tahto oppia ja hyvä kilpailumenestys mahdollisti myös pääsyn maamme parhaimpien valmentajien oppiin ja nämä kaikki opit yhteensä sen, että hevoset ovat olleet ammattini jo 18-vuotiaasta saakka.

Minua ovat valmentaneet koulussa (Vaativa A) mm. Maarit Raiskio, Håkan Wahlman, Janne Berg, sekä lukuisa joukko vierailevia ulkomaan nimiä.
Esteillä (120cm) valmentajana on ollut urani alussa Dominique Barthelaix ja myöhemmin Christopher Wegelius.
Kenttäratsastuksessa valmentajana ollut edeltävät ja Håkan Wahlman.

Vaikka pienenä en haaveillut ratsastavani ammatikseni, niin siinä vaan kävi.
Vaikka en ajatellut koskaan opettavani ratsastusta, niin siinä vaan kävi.

Huolimatta siitä, että olen viettänyt lähes kaiken ajan tallilla, olen myös kouluttautunut alalle Harjun Oppimiskeskuksessa (2006). Välissä jatkoin töitä ensin Suomessa Håkan Wahlmanin tallityöntekijänä ja myöhemmin Belgiassa ratsuttajana. Ratsuttajana ollessa syntyi halu tietää kaikki hevosen lihaksistosta, joten opiskelin hierojaksi Tampereen urheiluhierojakoulussa (2011). Ja viimeisin päähänpistoni, hankkia liiketalouden (AMK) Tradenomin paperit, sain juuri joulukuussa 2017 päätökseen (tämä haku tapahtui oikeasti päähänpiston myötä).

Opettaessani pyrin aina siihen, että ratsastaja saisi ”ahaa-elämyksen”. Pyrin selittämään monella eri tavalla huomioiden eri oppimistavat. Haluan että ratsastaja kokee, kuulee, näkee, tuntee ja tiedostaa oppimansa. Tunneillani on hyvin tavallista, että tulen nykimään ratsastajan jalasta tai kädestä tai muutoin ohjaan istuntaa. Pyrin siihen, että näkisin tunneillani tyytyväisiä ratsukoita: Ratsastajia ja hevosia, jotka toimivat rentoina yhteistyössä, luottaen toisiinsa. Ratsastuskouluratsastajan yksi suurimmista rikkauksista on useat erilaiset hevoset, joilta jokaiselta saa aina jotain uutta oppia!

Jan

Espoon Tallin omistaja Jan Tollet on yritysjohtaja, jonka kravatti vaihtuu viikonloppuisin talikkoon ja saappaisiin.

”Vietän lauantait ja sunnuntait talikon kanssa hevosten karsinoissa. Se on minun tapani tukea hevosten hyvinvointia ja taata, että hevosilla on aina mukavat oltavat karsinoissaan”, Jan kertoo.

Tolletin perheellä on ollut yhteinen haave omasta ratsastuskoulusta jo pitkään ulkomailla vietettyjen vuosien aikana ja sopivaa paikkaa etsittiin niin Unkaria kuin Kaakkois-Aasiaa myöten. Lopulta oma, rustiikki hevosparatiisi löytyi Espoon kartanon historiaa havisevilta mailta.   

”Meillä on täällä Espoon kartanon vehreillä mailla reilusti rauhaa ja tilaa niin, että hevoset voivat harjoittaa täällä lajinomaista elämää”, Jan toteaa.

Janin mielestä parasta Espoon Tallilla on mukava ja kannustava ilmapiiri. ”Me rakennamme täällä yhdessä Suomen ratsastavaa tulevaisuutta ja meille ovat aina kaiken tasoiset ratsastajat lämpimästi tervetulleita”, Jan summaa.

Jonna

Jonna Haavisto on Ypäjältä valmistunut ratsastuksenohjaaja ja urheiluhieroja, joka valmistuu pian myös fysioterapeutiksi – ja ehkä jonain päivänä myös eläinfysioterapeutiksi.

Jonna on toiminut Espoon Tallilla ratsastuksenopettajana jo vuodesta 2012. ”Meillä on tallilla huippumahtavat asiakkaat, joista monien kanssa minulla on jo pitkä yhteinen historia. Myös yhteishenki ja koko tallin miljöö on niin mahtava, että kun tallin pihaan ajaa, niin tuntuu kuin kotiin tulisi”, Jonna toteaa.

Myös Espoon Tallin hevoset saavat Jonnalta suitsutusta. ”Meillä on ihania ja tosi monipuolisia opetushevosia niin koon kuin koulutuksen puolesta. On kilttejä pieniä poneja sekä isompiliikkeisiä hevosia – ja ne kaikki sopivat erinomaisesti opetustyöhön”, Jonna toteaa.

Jonnan mielestä palkitsevinta ratsastuksenopettajan työssä on se, kun ratsastaja huomaa oman kehityksensä. ”Kyllä opettajan mieltä lämmittää, kun hevonen ja ratsastaja löytävät yhteisen sävelen, ja hevonen liikkuu tyytyväisenä ja ratsastaja nauttii tekemisestä”, Jonna sanoo.

Mia

Mia Pasanen on ratsastuksenohjaaja, jolla on vankka kokemus hevosten kanssa työskentelystä. Hän on aiemmin pyörittänyt omaa tallia parikymmentä vuotta sekä toiminut muun muassa pääratsuttajana saksalaisessa hevossiittolassa. 

Mian oma, istunnalle herkkä tamma saatteli hänet aikoinaan istuntapainotteisen Centered ridingin pariin jo silloin, kun opetusmenetelmä vasta rantautui Suomeen – ja näitä arvokkaita oppeja hän käyttää tunneillaan edelleen.

Espoon Talli saa Mialta kiitosta tunnelmastaan. ”Meillä on tallilla tosi hyvä henki. Täällä halutaan, että hevosten on hyvä olla ja että hevoset saavat olla omia itsejään – ja myös ihmiset saavat olla omia itsejään”, Mia sanoo.

Mia pitää myös siitä, että Espoon Tallilla opetustunnit ovat ulkona, ja luonto ja vuodenajat ovat läsnä. ”Hevoset eivät välitä sateesta. Ne kuuluvat ulos ja siellä niiden on paras olla”, Mia toteaa. 

Pia

Hevoset ovat tulleet ratsastusvalmentaja Pia-Maria Nyholmin elämään verenperintönä äidin ja äidin isän kautta.

Ennen Espoon Tallille tuloa Pia-Maria työskenteli muun muassa Belgiassa ratsuttajana ja piti siellä pienimuotoista ratsastuskoulutoimintaa.

Espoon Tallilla Pia-Maria työskentelee ratsastuksenopettajana ja pitää monipuolisia ja eri tasoisia tunteja niin lapsi- kuin aikuisratsastajille.   

Pia-Marian mielestä parasta opettajan työssä on se, kun näkee, miten arka oppilas löytää itsestään innon, rohkeuden ja reippauden, tai kun ratsastajan ilmeestä näkee, että nyt hän ymmärsi ja oppi jotain tärkeää. ”Se oppilaissa näkyvä oppimisen ilo on kaikista paras palkinto työstä”, sanoo Pia-Maria.

Sonja

Ratsastuksenohjaaja Sonja Ahonen työskentelee Espoon Tallilla ratsastuksen ja vikellyksen opettajana.

Sonja on harrastanut ratsastusta ja vikellystä pienestä pitäen, ja vuodet junioreiden maajoukkueessa veivät hänet kilpailemaan vikellyksen parissa ulkomaita myöten.

Sonja pitää vikellystunteja Espoon Tallilla kilttien ja tasaisten luottoratsujen, Harmaan ja Taavin kanssa. ”Vikellys on hauska harrastus, joka kehittää tasapainoa ja rohkeutta – ja se sopii kaikille”, Sonja vinkkaa.

Sonjan mielestä opettajan tähtihetkiä ovat ne, kun näkee miten oppilaiden rohkeus ja taidot karttuvat. ”Alkeisryhmäläisten kanssa on hienoa, kun saa olla mukana ensimmäisistä talutusratsastuksista niihin hetkiin, kun tunnilla mennään laukkaa ilman taluttajaa”, Sonja toteaa.

Tuuli

Eläintenhoitaja Tuuli Milan eli tuttavallisemmin Tupu työskentelee unelma-ammatissaan Espoon Tallin tallimestarina. Tallimestarin työpäivät ovat monipuolisia ja mukavia – juuri sellaisia, mistä eläinten kanssa pienestä pitäen touhunnut Tupu on aina haaveillut.

Tupun mielestä parasta tallimestarin työssä on tutuiksi tulleet hevoset. ”Meillä on täällä kiva joukko tosi hyväluonteisia poneja ja hevosia, jotka ovat positiivisia ja kiinnostuneita ihmisistä. Se kertoo siitä, että niitä kohdellaan hyvin”, Tupu toteaa.

Tupu on tallin hevosten kanssa päivittäin tekemisissä ja siksi hänelle on tärkeää, että jokainen tallin hevonen tietää, että hänen kanssaan on hyvä olla ja hän on tallissa heitä varten.

”Paras kiitos työstä on se, kun avaan aamulla tallin oven ja huudan hevosille huomenet, ja ne vastaavat hyväntuulisella hörinällä. Silloin tuntuu, että on tullut tehtyä asioita oikein”, Tupu sanoo.